perjantai 26. elokuuta 2016

3. Oheislukemisto

Proosahistoriaani liittyy myös Leevi Lehdon ntamon ystävällisesti  julkaisema oheislukemisto, johon valitsin seitsemän romaania. Tässä niistä kolme ajallisesti ensimmäistä takansiteksteineen, jotka ovat muokattuja sitaatteja proosahistoriastani.

K.A. Järvi: Loinen (1908)
"K.A. Järven naturalistinen romaani näyttää maaseudun olosuhteiden ankaruuden, köyhyyden, paikallistason vallankäytön ja tilattoman 'liikaväestön' oikeudettoman aseman useimpia muita 'kansankuvauksia' raadollisemmin. Loisen lukeminen on virkistävää juuri siksi, että sen päähenkilö ei pode Saarijärven Paavon rikollista nöyryyttä eikä romaanissa näy jälkeäkään maaseutuyhteisöjen idealisoinnista ja typerän hyväuskoisesta luottamuksesta lakiin, oikeuteen tai kristilliseen moraaliin."
Lauri Luoto: Pakolaisena (1925)
"Pakolaisena avaa Lauri Luodon neljän amerikansuomalaisten keskuudessa suositun veijariromaanin sarjan. Romaanin päähenkilö pakenee perheineen Suomen sisällisodasta nälkäänäkevän Pietarin kautta Ob-joen mutkaan keskelle Venäjän sisällissotaa. Stalinin terroria edeltävässä Neuvostoliitossa kirjoittavana suomenkielisenä kirjailijana, jonka 1920-luvun teokset julkaistiin vain Yhdysvalloissa, Luoto saattoi hyvinkin olla aikansa kosmopoliittisin suomalaiskirjailija."
Sinikka Kallio-Visapää: Kolme vuorokautta (1948)
"Kolme vuorokautta rikkoo tietoisesti välinsä realismin konventioiden kanssa. Romaani seuraa viiden henkilön elämää kolmen vuorokauden ajan, mutta tekee sen omilla säännöillään, jotka selviävät muuta tekstiä tiheämmällä painetuista ja romaanin rakentumista kommentoivista lyhyehköistä jaksoista, jotka muodostavat yhtenäisen metafiktiivisen kehyksen. Kolme vuorokautta edustaa otavalaista 1940-luvun modernismia ennen 1950-luvun anhavalaista bonsaimodernismia."